PROLOGI
Se aika ennen ihmistä oli lohikäärmeiden ja muiden niin sanottujen taruolentojen aikaa, mutta kun ihminen saapui ja vei kaiken vähänkin arvokkaan sodan keinoin ja näin pakotti olennot perääntymään aina vain kauemmäksi omasta kodistaan ja vanhoista metsästysmaistaan. Nämä olennot yrittivät vuosien ajan saada alueensa takaisin, ilman tulosta, alkoivat vähitellen sotia toisiaan vastaan siitä vähäisestä maasta joka oli vielä jäljellä.
Kului satoja vuosia ja nämä olennot vain jatkoivat sotimistaan mikä aiheutti monien lajien katoamisen, mutta silti he jatkoivat kunnes vanha vihollinen alkoi taas koputella heidän porttejaan ja pakottaen olennot rauhansopimuksiin. Ihminen oli taas kerran tullut havittelemaan olentojen taikavoimien kyllästämää hedelmällistä maata. Olentojen ja ihmisten välinen sota jatkui ja jatkui, kunnes eräänä päivänä tuli uutiset ensimmäisen puoliksi ihmisen ja puoliksi niin sanotun hirviön syntymästä.
Kumpikaan rintama ei pystynyt uskomaan sitä ja lapsi ja hänen vanhempansa pakenivat. Vuosia he onnistuivat pakoilemaan, mutta eräänä päivänä heidäy löydettiin ja lapsen vanhemmat tapettiin petturuudesta kumpikin tahollaan. Lapsi kasvatettiin olentojen luona ja vaikka he eivät hyväksyneet lasta yhdeksi omistaan, eivät hekään olleet niin sydämmettömiä että olisivat tappaneet viattoman lapsen.
Vuosien ajan lapsi eli epätiedossa vanhempiensa kohtalosta kunnes eräänä yönä hän kuuli keskustelua hänestä ja siitä olisiko hänet sittenkin pitänyt tappaa vanhempiensa kanssa. Viha ja suru valtasivat lapsen mielen ja hän alkoi kirota niin olentoja kuten ihmisiä ja vastineeksi omasta elämästään hän pyysi jumalilta lupausta että jonain päivänä syntyisi uusi puoliverinen jonka voimat ylittäisivät kaikkien muiden. Ja että tämä johtaisi uutta sotaa ja samalla palauttaisi olentojen vallan sillä kuinka paljon hän heitä vihasikin ei hän voinut antaa heidän kuolla sen jälkeen mitä he olivat hänen hyväksi tehneet ja hänen viimeinen toiveensa jumalille oli että siitä puoliverisestä tulisi kuolematon jotta kukaan ihminen ei voisi päättää hänen elämäänsä ennen kuin olennot olisivat voittaneet. Tämän jälkeen lapsi vajosi ikuiseen uneen muuttuen lohikäärmeiden linnoitusta suojelevaksi hengeksi.
Se aika ennen ihmistä oli lohikäärmeiden ja muiden niin sanottujen taruolentojen aikaa, mutta kun ihminen saapui ja vei kaiken vähänkin arvokkaan sodan keinoin ja näin pakotti olennot perääntymään aina vain kauemmäksi omasta kodistaan ja vanhoista metsästysmaistaan. Nämä olennot yrittivät vuosien ajan saada alueensa takaisin, ilman tulosta, alkoivat vähitellen sotia toisiaan vastaan siitä vähäisestä maasta joka oli vielä jäljellä.
Kului satoja vuosia ja nämä olennot vain jatkoivat sotimistaan mikä aiheutti monien lajien katoamisen, mutta silti he jatkoivat kunnes vanha vihollinen alkoi taas koputella heidän porttejaan ja pakottaen olennot rauhansopimuksiin. Ihminen oli taas kerran tullut havittelemaan olentojen taikavoimien kyllästämää hedelmällistä maata. Olentojen ja ihmisten välinen sota jatkui ja jatkui, kunnes eräänä päivänä tuli uutiset ensimmäisen puoliksi ihmisen ja puoliksi niin sanotun hirviön syntymästä.
Kumpikaan rintama ei pystynyt uskomaan sitä ja lapsi ja hänen vanhempansa pakenivat. Vuosia he onnistuivat pakoilemaan, mutta eräänä päivänä heidäy löydettiin ja lapsen vanhemmat tapettiin petturuudesta kumpikin tahollaan. Lapsi kasvatettiin olentojen luona ja vaikka he eivät hyväksyneet lasta yhdeksi omistaan, eivät hekään olleet niin sydämmettömiä että olisivat tappaneet viattoman lapsen.
Vuosien ajan lapsi eli epätiedossa vanhempiensa kohtalosta kunnes eräänä yönä hän kuuli keskustelua hänestä ja siitä olisiko hänet sittenkin pitänyt tappaa vanhempiensa kanssa. Viha ja suru valtasivat lapsen mielen ja hän alkoi kirota niin olentoja kuten ihmisiä ja vastineeksi omasta elämästään hän pyysi jumalilta lupausta että jonain päivänä syntyisi uusi puoliverinen jonka voimat ylittäisivät kaikkien muiden. Ja että tämä johtaisi uutta sotaa ja samalla palauttaisi olentojen vallan sillä kuinka paljon hän heitä vihasikin ei hän voinut antaa heidän kuolla sen jälkeen mitä he olivat hänen hyväksi tehneet ja hänen viimeinen toiveensa jumalille oli että siitä puoliverisestä tulisi kuolematon jotta kukaan ihminen ei voisi päättää hänen elämäänsä ennen kuin olennot olisivat voittaneet. Tämän jälkeen lapsi vajosi ikuiseen uneen muuttuen lohikäärmeiden linnoitusta suojelevaksi hengeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti